keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Josko kevät herättäisi luonnon lisäksi myös bloggerin...

Kirjoitusinto ollut aika pieni. Talolla onneksi sentään blogia enemmän edistystä tapahtunut, vaikka sielläkin aika verkkaisesti. Työtahti ei ole päätä huimannut mutta niinhän se tuppaa olemaan muuton jälkeen. Positiivista on sentään se että ei ole työhanskat hävinnyt lopullisesti.

Työn alle on nyt otettu kellarissa, autotallin päädyssä sijaitseva "varastotila". Alkuun se tosiaan sellainen olikin. Aivan tupaten täynnä kaikkea raksaamiseen liittyvää, joten hommahan alkoi tietenkin tilan tyhjentämisellä ja siivoamisella. Seuraavaksi työn alle tuli IV-putken kotelointi, mutta päähänpistona rakensin toisellekin seinälle kotelon. Saa L-muotoon epäsuoraa valaistusta kotelon lippoihin ja myöhemmin sitten on mahdollista muokata tilaa vaikka miten kun voi tuoda tyhjät sähköputket sinne koteloon.

Alkutilannetta siivouksen jälkeen.

Koteloiden hahmottelua.

Koteloiden rungot alkaa olla paikallaan.


Autotallista löytyi kipsilevyäkin, ei joutunut siinäkään kauppaan.

Levytystä ja sähköputkia.

Valolippa. Tässä sentään, fiksumpana kuin aiemmin, tein lipan niin että suoraan yhdestä levystä jonka jälkeen liimasin
soirot kipsilevyä lipan päälle. Ja vieläpä niin että sinne jäi soiron taakse rako led-nauhalle + alumiiniprofiilille.

Lipat liimailtu ja kulmavahvikkeet paikallaan.







































































































































Koteloiden rakentelun jälkeen kiinnitin kattoon ontelolaattoihin koolaukset katon pintamateriaalia varten ja sitten alkoi armoton paklaaminen ja hiominen. Pariin kertaan tasoittelin kotelon reunat, saumat ja ruuvinreiät. Lopulta vedin koteloiden alaosat ihan suoraan ylitasoituksella kun tuntui tulevan siistimpi silleen. Saman käsittelyn (ilman ylitasoitusta) sai myös aiemmin rakentamani kevyt väliseinä. Kun tasoituksen makuun sitten pääsi niin sitten edessä oli kiviseinien tasoitushomma. Sinänsä näppärää se oli kun autotalli (työmaatila) oli vieressä ja siellä pystyi sekoittamaan tasoitteet ja sai suurimmat sotkut jätettyä sinne. Homma muuttui myös mukavammaksi kun satuin saamaan käsiini radiolliset kuulosuojaimet. Sai olla ihan omissa oloissaan, rokki pauhaten, ja tehdä työtä eteenpäin.

Seinät tasoitin Knauffin MP75 kipsitasoitteella ensin kertaalleen ns. karkeamman tasoituksen. Välissä hionta ja sitten toinen kerros samaa tavaraa. Toisen kerroksen tein seinä kerrallaan ja aina kun tasoite oli paikallaan niin sitten märällä sienellä kävin läpi koko seinän. Sillä tavalla sai kellariin aivan riittävän hyvän seinäpinnan ja tarkoituksella jätin hienotasoitekerroksen pois kokonaan. Viimeiseksi sitten vielä kerran hionta ja sitten olikin pohjamaalin aika. Tässä kirjoittaessa tuntuu että homma etenisi vauhdilla mutta tosiaan kun kiirettä eikä pakottavaa tarvetta tehdä, niin saatoin tehdä pari tuntia yhtenä päivänä, muutaman toisena. Ainoa missä tuli paiskittua urakalla seinien kimpussa oli se toinen kerros tasoitetta.

Paklaustaja seinien tasoittamista sekä verkottamista.

Tilassa on myös varaus vesipisteelle ja viemärille... hmmm.. baaritiski aikaan? :)

Kahteen kertaan tasoitettu.


Siinä jo maaliakin pinnalla.


Tila alkaa muotoutumaan


Pohjamaalausten jälkeen pääsi pintamaalausten kimppuun. Raksaamisesta jäi pari isoa tonkkaa samaa harmaan sävyä mitä muuallakin talossa on joten yllättäen seinien pääsävyksi tuli harmaa. Tilan päätyseinä taas sai sävykseen hieman pirtsakamman vihreän ja maali siinä on sävytettävää liitutaulumaalia. Tuo saattaakin olla vinkki nro1 että tilaan tulee ehkä jotain lapsille...


Liitutaulumaali tuo hitusen pirteyttä tilaan.


Maalausten jälkeen alkoi tilan osittainen kalustaminen eli ontelolaattoihin reikien poraaminen ja kiinnikkeiden laittaminen sekä yhdelle seinälle puolapuiden kasaus ja kiinnitys. Toiselle seinustalle tuli leuanvetotanko (jotain isällekin). Lapset saivat sukulaisilta joululahjaksi puolapuut ja voimistelurenkaat ja lisäksi itse hankin parit kiipeilyköydet Aconilta.

Ehkä hitusen järeähköt kiinnitykset renkaille ja köysille mutta milloinkas sitä olisikaan tullut heppoisimman kautta mentyä..

Kalustamista.

Puolapuut paikallaan ja rimpuiluvälineitä jos jonkinmoista.

Kiinnitysten jälkeen kattoon tuli leikattua ja nidottua kiinni taas mustaa suodatinkangasta. Suunnitelmissa jälleen siis rimakatto. Tällä kertaa sävyksi päädyin valitsemaan tummemman eli Osmocolorin Terva. Rimakattopäätös oli helppo koska tiedän jo kokemuksesta kuinka se vaikuttaa tilan akustiikkaan ja ajattelin että lienee hyvä jos lapset riehuessaan eivät kuuroudu. Toisekseen oli jo kokemusta sen tekemisestä ja laadukasta rimaakin toimittava paikka tiedossa. Tumma rima taas oli ajatus ja katse tulevaan... mietinnässä on että kun tilan käyttötarkoitus seuraavaksi muuttuu niin se todennäköisesti on jonkin sortin TV-tilaa varten eli silloin tumma katto häviäisi taustalle eikä erottuisi liikaa.


Kangas paikallaan ja vaimo apukäsinä ensimmäiset rimat kiinnitettynä.



Isä tuli sitten apumieheksi loppujen rimojen kanssa ja piiskasi allekirjoittaneen vauhtiin joten saatiin loput päivässä paikalleen.


Ledipaneeleiden paikat.























































Tilasin tälläkin kertaa rimat Arolan Höyläämöltä ja ei voi jälleen kuin vain kehua rimojen laatua. Todella hyvää tavaraa sopuhintaan, jos siis rimakatto suunnitteilla niin kannattanee kysyä tarjousta. Koska kiirettä sinällään ei ollut niin kuljetuskin tuli heidän omalla kyydillään kun oli muutakin ajoa samaan suuntaan.

Riehumistila!


Lieneekin jo tässä vaiheessa selvää tilan käyttötarkoitus. Siitä tuli lapsille riehumistila. Ajatus siitä on itseasiassa ollut mielessä jo pitkään sillä tuli hankittua tarvikkeita sinne jo varmaan ennen kuin talossa oli katto. Ostin jo pitkän aikaa sitten raksakimpan kautta kun jollain oli myynnissä sellaista solumuovilevyä. Tummanharmaata ja vihreää. Nämä sitten vielä yhdistettynä leikkivälineisiin, niin johan siellä kelpaa rellestää. Tila on jo ollut välillä käytössä vaikka alkuun ei ollut kattorimatkaan paikalla, mutta välillä taas tila tyhjäksi ja hommat eteenpäin. Vielä puuttuu muutamia juttuja kuten kunnon valaistus (tulee olemaan epäsuoralla valolla sekä kaksi led-paneelia). Ajattelin tilan etualalle vielä etsiä jostain jokusen neliön laminaattia tai vastaavaa peittämään vähän epäsiistiksi mennyttä maalattua betonilattiaa. Mutta sitten kun nämä on maalissa, niin tila on valmis.

Tila käyttökunnossa mutta ei vielä ihan valmis. Vasemmalta myös puuttuu jo paikallaan ollut koripalloteline jonka
 lapset jo saivat hajalle. Liikaa donkkauksia varmaan... se siis hitsaukseen ja vahvistettuna myöhemmin paikalleen.
  

Toisesta vinkkelistä.


tiistai 7. helmikuuta 2017

Hienon hieno orastava kipinä raksaamiseen

Hiljaiselo rakentamisen ja nyt myös blogin osalta alkaa hellittämään. Loppujen lopuksi sohvaperunaksi en päätynyt ja pelkkään asumiseen ja perheeseen keskittyminen kesti pääpiirteittäin hieman uuden vuoden yli eli toista kuukautta muutosta. Vaimolle täytynee antaa suurin tunnustus allekirjoittaneen eteenpäin potkimiselle, sillä sieltä tuli hyvin motivoiva ukaasi: "Imurointi on sitten yksinoikeudella sun hommaasi kunnes keskuspölynimuri on toiminnassa". Vanha imurimme kieltämättä on/oli äärimmäisen ärsyttävä. Parhaat tehonsa nähnyt ja sen lisäksi hitusen kuumenemaan taipuvainen... imurointiin tuli aina sellaisia vartista puoleen tuntiin jäähdyttelytaukoja, pahimmillaan pari kolme kertaa talon siivouksen aikana. Pakko se sitten oli työn alle ottaa...

Keskuspölynimurin putkistothan oli jo asennettu lattiavaluihin kuten myös tarvittavat heikkovirtapiuhatkin (suojaputkissa). Beamin putkethan voi valmistajan ohjeiden mukaan laittaa valun sisään jos ne on liimattu yhteen. Kaikki siis oli melko pitkälti valmiina, lukuunottamatta itse keskusyksikön asennusta ja putkistojen yhdistämistä koneeseen sekä poistoilmaputken asennusta (seinän läpi menon kera). Haastavaksi siinä homman teki se, että koneen sijoituspaikkahan meillä on autotallin yhdessä kulmassa ja siellähän ei tietenkään vielä ole edes seiniä tasoitettu. Keskuspölynimurin asennushan luonnollisesti siis alkaa seinän tasoituksella, verkotuksella, toisella tasoitekerroksella ja maalauksella pariin kertaan ennen kuin pääsee edes harkitsemaan konetta seinälle.

Hiljalleen aloitin jo hommaa tuossa joulun välipäivinä, mutta pääasiassa tammikuussa otin itseäni niskasta kiinni. Hiljalleen tasoitushommia, päivä lepoa. Hiontaa, päivä lepoa. Tasoitusta, päivä lepoa... jne. Lopulta kuitenkin pääsin siihen tilanteeseen että pääsi oikeasti keskuspölärin kimppuun. Seinälle asennus meni melko jouhevasti kunhan sai vaan päätettyä kummalle seinustalle nurkassa sen sijoittaa. Lopulta päädyin sijoittamaan sen ns. oikealle seinustalle vaikka siihen aikanaan vesipistekin on tulossa, sillä siinä poistoilmaputken pituus jää juuri viiteen metriin mikä ohjeen mukaan on maksimi mitta 50mm putkella. Muutoin olisi jo pitänyt ilmeisesti siirtyä 75-100mm putkeen.

Seuraavaksi piti saada alakerran putki joka törrötti lattiasta ylöspäin ja yläkerran putki joka taas törrötti katosta alaspäin, kohtaamaan. Muuten ihan jees, mutta aika kauan piti miettiä miten sen yhdistämisen tekee ettei jää mitään taskua pölylle. Mutta lopulta sain sen mielestäni ihan hyvin ja ohjeen mukaan paikalleen. Poistoilmaputkelle tein reiän autotallin seinään ja vein putken siitä läpi. Sitten muutamalla kannakkeella putki kattoon kiinni ja valmista tuli.



Keskusyksikkö paikallaan ja nurkka tasoitettu ja maalattu.

Putkistot yhdistetty.

Ulos menevä poistoilma ja sen läppäkansi.

Autotallin seinästä parikin putkea ulos. Oikea siis keskuspölynimurin poisto ja vasen on takan korvausilma joka menee suoraan takan alle ja palotilaan. Ei siis sisätiloihin muutoin.




Sähköjen kanssa meni hieman enemmän aikaa. Ynnäilin heikkovirtapiuhoja yhteen ja aluksi homma ei meinannut lähteä millään sujumaan. Yläkerran kytkettyäni kävin kokeilemassa eikä imurasiaan tullut virtaa. Vaihdoin siellä piuhat toisinpäin jolloin imurasialle tuli virta mutta linjassa ennen sitä oleva keittiön Vroom-joustoputkisysteemi ei toiminut. Lopulta huomasin että siinä vika olikin vain käyttäjässä sillä aluksi en vain osannut käyttää sitä. Kun sitten taas kytkin alakerran siihen mukaan niin kone käynnistyi samantien eikä sammunut. Jossain siis oli oikosulku. Kävin läpi alakerran imuaukon ja rikkaluukun mutta loppujen lopuksi vika löytyikin ihan omista virityksistäni koneen luona. Sen fiksattuani kaikki luukut rupesivat toimimaan loistavasti ja yksinoikeuteni imurointiin oli päättynyt!

Alakerran letku tuli kodinhoitohuoneen itse askarreltuun pyykki-
kuilukaappiin.

Yläkerran letku tuli yläkerran aulan liukuovikaappiin ja sinne tuli
myös tullainen rullajuttu. Jos näin jälkikäteen ajattelee niin optimaali-
sin paikka imurasialle olisi ollut tuossa samassa paikassa jolloin letku
olisi ollut aina kytkettynä.